Sanat tuntuvat lisaantyvan paivittain ja kovasti matkitaan kaikkea. Ihana seurata kun toinen niin innoissaan oppii uutta ja pyrkii kommunikoimaan meidan kanssa.
torstai 27. tammikuuta 2011
Meilla puhutaan!!
Tai ainakin sanotaan sanoja. Hassua, vaikka mina olen Noan kanssa kotona kaikki paivat niin silti ensimmaiset sanat tulivat flaamiksi. Ihka ensimmainen sana kuitenkin oli oikeutetusti "mama" ja sita seurasi sitten "papa". Noa myos paatti aloittaa lauseilla puhumisen aikaisin ja usein kuultu lausahdus onkin: "Wat is dat?" eli mika tuo on? Talla hetkella sanavarastoon kuuluu siis: mama, papa, wat is dat, bumba (paikallinen lastenohjelman klovni), Kaatje (toinen lastenohjelman hahmo), vauva (sanotaan Vauuu) ja silla tarkoitetaan pikkuveljea,zie eli katso, zeg (tarkoittaa sano, mutta merkitsee enemmankin voi etta), amaiiii (oikun hienoa) . Lisaksi loytyy aania joilla on selkea tarkoitus eli nam nam (hyvaa), oi joi (ups tai voi ei), ouuuuuuuu (jotain mielenkiintoista).
Sanat tuntuvat lisaantyvan paivittain ja kovasti matkitaan kaikkea. Ihana seurata kun toinen niin innoissaan oppii uutta ja pyrkii kommunikoimaan meidan kanssa.
Sanat tuntuvat lisaantyvan paivittain ja kovasti matkitaan kaikkea. Ihana seurata kun toinen niin innoissaan oppii uutta ja pyrkii kommunikoimaan meidan kanssa.
tiistai 25. tammikuuta 2011
Kotisairaalasta paivaa!
Johan muksut ehtivat olla pari viikkoa terveina, kun uusi popo iski. Taytyy tunnustaa, etta talla kertaa aiti oli ensimmaiseksi kipea ja taisi tartuttaa nuo pienet miehet. Molemmat alkoivat sunnuntaina yskimaan oikein urakalla ja Jonaksella tauti tuntuu vaivaavan oikein kunnolla. Pieni parka yskii, rohisee ja nenu vuotaa. Sunnuntai-maanantai valisena yona rohinat olivat sellaiset etta varasin heti maanantai aamuna samalle paivalle laakariajan. Pikkumies sai inhaloitavia laakkeita helpottamaan oloa ja nyt ollankiin poristeltu pulmonebilla sitten laakkeita.
Toivotaan, etta pikkuhiljaa aletaan tervehtymaan taas
Toivotaan, etta pikkuhiljaa aletaan tervehtymaan taas
sunnuntai 23. tammikuuta 2011
Lastenvaunujen ihmeellinen maailma
Jokainen uusi vanhempi haluaa aina parasta lapselleen ja yksi suurimmista hankinnoista ovat lastenvaunut. Nykyaan vaunuista loytyy paljon valinnan varaa, joten varmasti jokaiselle loytyy mieleiset vaunut tai ainakin niin luulisi. Olen viime aikoina lueskellut muutamaa lapsi ja vauva-aiheista foorumia ja tuntuu etta vaunujen hankinta tuntuu olevan monelle tosi vaikeaa ja sita taydellista mallia ja merkkia etsitaan pitkaan ja hartaasti.
Kun mina aloin odottaa Noaa lastenvaunuviidakko tuntui lapipaasemattomalle ja pelottavalle paikalle. Merkkeja ja malleja oli ihan liikaa, eika minulla ollut hajuakaan millaisia ominaisuuksia juuri me tarvitsisimme vaunuilta. Yritin lukea internetista kokemuksia ja neuvoja, mutta menin vaan enemman sekaisin. Lopulta kavelimme mieheni kanssa lastentarvikeliikkeeseen ja valitsimme vaunut lahinna mutu-tuntumalla. Halusimme isot renkaat, ehdottomasti nelja rengasta ja tietysti se tarkein kivan nakoiset... Nailla ehdoilla meille valikoitui Maxi-Cosi Mura 4 rattaat kovalla kopalla.
Olimme tyytyvaisia valintaamme ja vaunut olivat ahkerassa kaytossa kunnes Jonas syntyi ja tarvitsimme rattaat joissa on tilaa kahdelle lapselle. Taas oli internet ahkerassa kaytossa ja hyvin pian loysinkin mieleisen mallin. Phil&Ted'sin Sport taytti kaikki toivelistalla olevat asiat eli: isot renkaat, ei liian leveat tai pitkat, muunneltavissa oleva ja mahdollisuus ostaa lisavarusteita. Talla kertaa tingin nelipyoraisyydesta, silla P&T:lla ei ollut nelipyoraista mallia viela saatavilla. Seuraava paatos oli mista vaunut ostettaisiin. Kotiaidilla ei kauheasti rahaa ole, joten vaunut piti saada mahdollisimman edullisesti. Aluksi suunnittelin tilaavani vaunut Englannista, mutta lopulta loysin valtavan hyvan tarjouksen Hollannista Hartkamp for Kids nimisesta kaupasta ja teimme mukavan automatkan hakemaan vaunuja sielta.
Sportit ovat olleet nyt puolisen vuotta kaytossa, enka voisi olla tyytyvaisempi. Ainostaan muutama moite loytyy. Vaunujen jalkajarru on aivan liian tiukka ja sen kanssa saa aina tapella. Toinen huono puoli on vaunujen oman pehmean kantokopan pienuus. Jonas on nyt 4,5kk ja nyt alkaa olla viimeiset hetket kun kantokoppaa voi kayttaa. Onneksi ilmat alkavat lammeta, joten parjataan ilmankin.
Kun mina aloin odottaa Noaa lastenvaunuviidakko tuntui lapipaasemattomalle ja pelottavalle paikalle. Merkkeja ja malleja oli ihan liikaa, eika minulla ollut hajuakaan millaisia ominaisuuksia juuri me tarvitsisimme vaunuilta. Yritin lukea internetista kokemuksia ja neuvoja, mutta menin vaan enemman sekaisin. Lopulta kavelimme mieheni kanssa lastentarvikeliikkeeseen ja valitsimme vaunut lahinna mutu-tuntumalla. Halusimme isot renkaat, ehdottomasti nelja rengasta ja tietysti se tarkein kivan nakoiset... Nailla ehdoilla meille valikoitui Maxi-Cosi Mura 4 rattaat kovalla kopalla.
Olimme tyytyvaisia valintaamme ja vaunut olivat ahkerassa kaytossa kunnes Jonas syntyi ja tarvitsimme rattaat joissa on tilaa kahdelle lapselle. Taas oli internet ahkerassa kaytossa ja hyvin pian loysinkin mieleisen mallin. Phil&Ted'sin Sport taytti kaikki toivelistalla olevat asiat eli: isot renkaat, ei liian leveat tai pitkat, muunneltavissa oleva ja mahdollisuus ostaa lisavarusteita. Talla kertaa tingin nelipyoraisyydesta, silla P&T:lla ei ollut nelipyoraista mallia viela saatavilla. Seuraava paatos oli mista vaunut ostettaisiin. Kotiaidilla ei kauheasti rahaa ole, joten vaunut piti saada mahdollisimman edullisesti. Aluksi suunnittelin tilaavani vaunut Englannista, mutta lopulta loysin valtavan hyvan tarjouksen Hollannista Hartkamp for Kids nimisesta kaupasta ja teimme mukavan automatkan hakemaan vaunuja sielta.
Sportit ovat olleet nyt puolisen vuotta kaytossa, enka voisi olla tyytyvaisempi. Ainostaan muutama moite loytyy. Vaunujen jalkajarru on aivan liian tiukka ja sen kanssa saa aina tapella. Toinen huono puoli on vaunujen oman pehmean kantokopan pienuus. Jonas on nyt 4,5kk ja nyt alkaa olla viimeiset hetket kun kantokoppaa voi kayttaa. Onneksi ilmat alkavat lammeta, joten parjataan ilmankin.
lauantai 22. tammikuuta 2011
Uusi alku
Pitkasta aikaa paatin taas aloittaa bloggaamisen. Olen aina ihastellut ihmisia, jotka jaksavat kirjoittaa joka paiva mielenkiintoisesti elamastaan ja joiden kielellinen ilmaisu on vaivatonta ja mukavaa luettavaa. Omat blogitekstit tuppaavat olemaan kovin huonoa suomenkielta ja lisaksi minusta tuntuu ettei meidan elamassa oikein tapahdu mitaan ihmeellista josta kirjoittaa. Yritetaan nyt kuitenkin, josko jotakuta kiinnostaa perhe-elama taalla keskieuroopassa.
Esitellaan nyt aluksi meidan perhe sellaisille, jotka vaikka ihan vahingossa eksyvat tata blogia lukemaan. Mina olen Sanna, 32-, kohta 33-, vuotias perheenaiti. Koulutukseltani olen sairaanhoitaja, mutta viimeksi olen niita toita tehnyt yli kolme vuotta sitten. Mieheni on minua vuoden nuorempi puuseppa ja olemme olleet yhdessa vuodesta 2006 lahtien. Tutustuimme alunperin internetissa ja reilu vuosi tutustumisestamme muutin tanne Belgiaan hanen luokseen. Vuonna 2009 elamamme mullistui ja perheeseemme saapui pieni Noa poika. Noa on syntynyt 22.7.2009 ja on siis tanaan tasan 1,5 vuotta! Nelisen kuukautta sitten eli 1.9.2010 saimme viela lisavahvistusta perheeseen kun kuopuksemme Jonas syntyi.
Tama nelja kuukautta Jonaksen syntyman jalkeen on mennyt kaksi lapsisen perheen elamaan opetellessa. Monet asiat ovat yllattaneet, mutta eivat kaikki vaikeudellaan. Suurinta paanvaivaa tuottaa ajankaytto. Noa on siina iasssa, etta energiaa riittaa ja jos sita ei paase purkamaan on piru irti. Jonas taasen vaatii oman osansa huomiosta, joten paivat menevat siina kun yritan tasapainoilla Noan ja Jonaksen huomioimisen ja hoidon seka kotitoiden valilla. Onneksi sentaan kun pakkaan lapset vaunuihin niin nuorempi painos nukahtaa yleensa samantien ja silloin Noa paasee puistoilemaan tai muuten vain energiaa kuluttamaan.
Veljekset tulevat onneksi toimeen hyvin (ainakin toistaiseksi). Noa on valtavan kiltti pikkupoika ja huolehtiikin usein veljestaan valilla paremmalla ja valilla huonommalla menestyksella. Mitaan suurempia mustasukkaisuus ongelmia meilla ei ole ollut, vaikka sita kovasti pelkasinkin.
No siinapa niita tarkeimpia esittelyasisoita. Yritan kirjoitella mita elamassa tapahtuu ja vaikka esitella siina sivussa joitain lastentarvikkeita, jotka olen todennut hyvaksi.
Terkuin Sanna ja perhe
Esitellaan nyt aluksi meidan perhe sellaisille, jotka vaikka ihan vahingossa eksyvat tata blogia lukemaan. Mina olen Sanna, 32-, kohta 33-, vuotias perheenaiti. Koulutukseltani olen sairaanhoitaja, mutta viimeksi olen niita toita tehnyt yli kolme vuotta sitten. Mieheni on minua vuoden nuorempi puuseppa ja olemme olleet yhdessa vuodesta 2006 lahtien. Tutustuimme alunperin internetissa ja reilu vuosi tutustumisestamme muutin tanne Belgiaan hanen luokseen. Vuonna 2009 elamamme mullistui ja perheeseemme saapui pieni Noa poika. Noa on syntynyt 22.7.2009 ja on siis tanaan tasan 1,5 vuotta! Nelisen kuukautta sitten eli 1.9.2010 saimme viela lisavahvistusta perheeseen kun kuopuksemme Jonas syntyi.
Tama nelja kuukautta Jonaksen syntyman jalkeen on mennyt kaksi lapsisen perheen elamaan opetellessa. Monet asiat ovat yllattaneet, mutta eivat kaikki vaikeudellaan. Suurinta paanvaivaa tuottaa ajankaytto. Noa on siina iasssa, etta energiaa riittaa ja jos sita ei paase purkamaan on piru irti. Jonas taasen vaatii oman osansa huomiosta, joten paivat menevat siina kun yritan tasapainoilla Noan ja Jonaksen huomioimisen ja hoidon seka kotitoiden valilla. Onneksi sentaan kun pakkaan lapset vaunuihin niin nuorempi painos nukahtaa yleensa samantien ja silloin Noa paasee puistoilemaan tai muuten vain energiaa kuluttamaan.
Veljekset tulevat onneksi toimeen hyvin (ainakin toistaiseksi). Noa on valtavan kiltti pikkupoika ja huolehtiikin usein veljestaan valilla paremmalla ja valilla huonommalla menestyksella. Mitaan suurempia mustasukkaisuus ongelmia meilla ei ole ollut, vaikka sita kovasti pelkasinkin.
No siinapa niita tarkeimpia esittelyasisoita. Yritan kirjoitella mita elamassa tapahtuu ja vaikka esitella siina sivussa joitain lastentarvikkeita, jotka olen todennut hyvaksi.
Terkuin Sanna ja perhe
Tilaa:
Kommentit (Atom)
