Hampaita, hampaita, hampaita muttei yhtaan unta....

Noa sitten tekee oikein urakalla hampaita. Ei riita etta tehtaisiin vaikka paria hammasta kerralla, ei, meilla tehdaan kerralla kuutta... Alas on tulossa poskihampaita pari kipaletta ja pari etuhammasta ja ylos sitten poskihampaita kaksi. Tasta johtuen meilla ei oikein olla nukuttu oisin. Tai aiti ei ole nukkunut kun on pitanyt rauhoitella hysteerisesti itkevaa taaperoa. Toissa yona kokeilin supon vaikutusta, mutta siita ei paljoa apua ollut. Eilen ostin sitten nestemaista paracetamolia ja sen avulla sitten viimeinkin uni maittoi.

Muutenkin tama uhmaika alkaa laskeutua meidan perheeseen, ensimmaiset itkupotkuraivarit on koettu ja korvat punaisena on raahattu kirkuvaa taapero kotiin leikkikentalta ;) Toistaiseksi viela suurimmat tahdonpurkaukset saa loppumaan harhauttamalla jollain muulla asialla, mutta on tassa kivasti saatu esimakua tulevasta. Mista lienee tuon itsepaisyytensa perinyt.

Jonakselle taasen kuuluu oikein hyvaa. Liikkeelle lahtoa harjoitellaan kovasti ja peruutusvaihde on jo loytynytkin. Parasta maailmassa on kuitenkin isoveli ja isoveljen kanssa leikkiminen. Jokainen aamu meilla alkaakin nykyaan veljesten halituokiolla sohvalla.