Pyorii se sittenkin... Jonas siis

Jonas on viime viikkoina ottanut isoin harppauksin veljeaan kiinni. Noahan alkoi konttaamaan 6kk ikaisena ja saman ikaisena myos nousi tukea vasten seisomaan ja oppi istumaan. Jonas on vaikuttanut rauhallisemmalta tyypilta tyytyvaisena selallaan kollotellessaan, mutta tuossa kolme viikkoa sitten selkeasti lamppu syttyi ja Jonas paatti etta nyt on aika muuttaa nakokulmaa elamaan.

Ensin punnerrettiin raivolla huudon ja ahinan saestyksella selalta mahalleen ja sitten opeteltiin kaantymaan selalle takaisin. Pikkuhiljaa tekniikka kehittyi ja nyt mennaan heittamalla ympari kuin tynnyri ja kieritaan pitkin olohuonetta. Leikkimatolle kun vauvan jattaa niin viiden minuutin paasta saa menna irrottamaan Jonasta jostain pulasta. Lelutkin kiinnostavat kovasti ja on tosi ihana seurata kun toisella riittaa mielenkiintoa puolikin tuntia tutkia jotain uutta lelua.




Noa on nyt myos huomannut, etta pikkuveikka liikkuu ja sepas vasta on mukavaa. Veikan kanssa voi istuskella lattialla ja ojennella leluja ja tietysti halailla kovasti. Aidin sydanta kovasti lammittaa kun nakee miten hyvin veljekset tulevat juttuun (ainakin toistaiseksi ;) )