Jonas syo kiinteita tai sitten ei.

Viime aikoina ollaan yritetty totuttaa tata meidan nuorimmaista kiinteiden ihmeelliseen maailmaan, mutta toistaiseksi mielipide on ollut etta: "yok!!" Ainoa mika jotenkuten maistuu on puuro ja ihmeellista kylla raaka kurkku ja porkkana silla tavalla etta sita saa itse imeksia. Kurkusta Jonas syo sen pehmea keskustan ja porkkanaa kalvetaan ikenilla niin etta siita saadaan "mehua" irti.

Yot ovat olleet meilla ongelmallisia viime aikoina ja luulenkin etta jos saisimme kiinteat maistumaan paremmin niin nekin paraneva, mutta hiljaa hyva tulee (toivottavasti).

 

Noa puolestaan on kunnostautunut uhmiksen ihmeellisessa maailmassa.  Jos asiat eivat suju mielen mukaan niin seurauksena on a) huuto b)itku c)aidin lapsiminen d) kaikki edelliset. Aikalisa on kaytetty ja hyvaksi havaittu keino meilla. Tosin sitakaan ei voi liian usein kayttaa tai se menettaa tehonsa aika nopeasti.

Onneksi kuitenkin veikan kanssa yhteiselo sujuu viela mukavasti, eika kiukkua ainakaan viela pureta Jonakseen. Jonas tosin on alkanut pistamaan hanttiin veikalleen. Jos Noa ottaa Jonakselta lelun pois on tuloksena kiukkuinen huuto ja Noan vaatteisiin tarraus. Aika tapakka tapaus tama meidan nuorimmainen.