kohta kohti Suomea!

Aamulla sita sitten mennaan. Ensin autolla lentokentalle ja sitten lentokoneella Suomeen. Aitia taitaa jannittaa kaikista eniten ja lapset ovat viela onnellisen tietamattomia mita on tulossa. Tiedossa on paljon kavereiden ja sukulaisten tapaamisia ja tutustumista kesaiseen Suomeen. Toivottavasti saat suosivat edes joten kuten.

Hieman muitakin kuulumisia meilta: Jonas on oppinut kavelemaan tukea vasten ja pikku miehesta onkin kehittynyt varsinainen seikkailija. Kaikki kolot ja nurkat on tullut tutkittua. Aiti on hirmuisen tarkea edelleen, eika "yksin jaaminen" ole hauskaa. Joinain paivina on ihan turha yrittaa edes vessaan Jonaksen hereilla ollessa tai huutokonsertti on taattu.

Noa puolestaan alkaa puhua pikku hiljaa. Uusia sanoja tulee paivittain ja joskus vahingossa saattaa jopa suomalainen sana lipsahtaa ;)  Innolla odotan kuinka oppiminen Suomessa edistyy :D

Josko kuulumisiakin joskus.

Onpa paassyt viivastymaan tama blogin paivitys. Aika vaan menee niin nopeasti kun on kaksi pienta villikkoa vahdittavana. Jonas kehittyy ja oppii tosi vikkelaan, vaikka Noaan verrattuna Jonas on paljon hitaammin kehittyva. Uusia taitoja on nyt polvien varassa tukea vasten seisominen. Tanaan ekan kerran noustiin ihan seisomaan asti ja istuminenkin alkaa nayttaa enemman istumiselta.

 

Muutoin elama kulkee samoja latuja. Noa on ilmoitettu taaperokouluun, joka alkaa ensi vuoden helmikuussa. Saatiin paikka kivasta pienesta koulusta, joka ei ole ihan tassa naapurissa, mutta laatu korvaa sen puutteen. Jonakselle on haussa paivakotipaikka ensi vuoden syyskuusta eteenpain kun mina palaan toihin. Saa nahda miten sita sitten osaa ollenkaan olla kun ei saakaan olla lasten kanssa koko paivaa.

Paasiainenkin on nyt kasilla ja maanantaina mennaan vokken (isoisa) luo suklaamunia metsastamaan. Kirjoitellaan sitten lisaa. 

Hyvaa paasiaista!

Jonas syo kiinteita tai sitten ei.

Viime aikoina ollaan yritetty totuttaa tata meidan nuorimmaista kiinteiden ihmeelliseen maailmaan, mutta toistaiseksi mielipide on ollut etta: "yok!!" Ainoa mika jotenkuten maistuu on puuro ja ihmeellista kylla raaka kurkku ja porkkana silla tavalla etta sita saa itse imeksia. Kurkusta Jonas syo sen pehmea keskustan ja porkkanaa kalvetaan ikenilla niin etta siita saadaan "mehua" irti.

Yot ovat olleet meilla ongelmallisia viime aikoina ja luulenkin etta jos saisimme kiinteat maistumaan paremmin niin nekin paraneva, mutta hiljaa hyva tulee (toivottavasti).

 

Noa puolestaan on kunnostautunut uhmiksen ihmeellisessa maailmassa.  Jos asiat eivat suju mielen mukaan niin seurauksena on a) huuto b)itku c)aidin lapsiminen d) kaikki edelliset. Aikalisa on kaytetty ja hyvaksi havaittu keino meilla. Tosin sitakaan ei voi liian usein kayttaa tai se menettaa tehonsa aika nopeasti.

Onneksi kuitenkin veikan kanssa yhteiselo sujuu viela mukavasti, eika kiukkua ainakaan viela pureta Jonakseen. Jonas tosin on alkanut pistamaan hanttiin veikalleen. Jos Noa ottaa Jonakselta lelun pois on tuloksena kiukkuinen huuto ja Noan vaatteisiin tarraus. Aika tapakka tapaus tama meidan nuorimmainen.

Laihdutetaanko? Joo!!!!

Minahan siis paatin (jalleen kerran) tehda elaman muutoksen ja tiputtaa nama ylimaaraiset kiloset pois. Tammikuun puolessa valissa alkoi missio "kohti kevyempaa kesaa" ja tahan mennessa on lahtenyt noin 8 kiloa painoa pois. Matkaa tavoitteeseen olisi viela kymmenisen kiloa ja ainakin talla hetkella tavoite tuntuu ihan saavutettavissa olevalta.

Laihdutuskeinona minulla on hyvaksi todettu painonvartijat. Pistejarjestelma tekee paivan ruokasuunnittelun tosi helpoksi ja minun onnekseni rankaisee sopivasti minun synnistani eli leivan syonnista. Liikaa leipaa ja loppupaiva menee nalassa, joten olen onnistunut vahentamaan leivan syontia reilusti.

Toinen apukeino laihdutukseen ovat nuo lapset. Paivittaiset vaunulenkkeilyt pitavat huolen ettei aiti jamahda paikoilleen ja muutenkin kotona ei paljoa ole aikaa miettia niita omia ruokailuja kun lapsilla on nalka ;) Jaahas lapsista puheenollen itkuhalyttimesta kuuluu huutoa: "mama! mama!" joten perheen esikoinen on herannyt. Hyvaa huomenta vaan kaikille!!!

Onneksi tama aiti on sairaanhoitaja...

Jonas on taas kipeana. Jo neljas flunssatauti joulun jalkeen ja taashan se sinne keuhkoihin meni. Nyt laakarit sitten paattivat tehostaa hoitoa hieman hoitavalla astmasuihkeella, Flixotidella. Lisaksi saatiin silmatipat rahmaisiin silmiin ja nenatipat tukkoiseen nenuun. Tanaan on kolmas paiva kun Jonas saa uusia laakkeita ja taytyy sanoa etta hengitys kuulostaa kymmenen kertaa paremmalle kuin tiistai aamuna kun varasin laakari aikaa.

Jottei menisi liian helpoksi niin nyt on aitikin sitten flunssassa. Voin ymmartaa, etta Jonas on ollut rauhaton ja artyisa jos hanellakin on ollut tallainen samanlainen olo kuin minulla. Tuntuu kuin olisi jaanyt jyran alle ja kurkku on niin kipia etta jokainen nielaisu saa kyyneleet silmiin. Joten tanaan aiti sitten suuntaa laakariin hakemaan troppia ;)

Muutoin asiat ovat ennallaan. Noa jaksaa allistyttaa meita paivittain hoksaamalla uusia juttuja. Jonaskin on saanut kutsumanimen isoveljeltaan: "vauva".

Jonaksen kanssa uusia mittoja hakemassa

Tanaan oli ohjelmassa Jonaksen Kind&Gezin - kaynti (paikallinen neuvola). Oikeastaan aika piti olla jo kuukausi sitten, mutta silloin sankari oli RS-viruksen kourissa, joten aika siirrettiin talle paivalle. Ensin kaytiin sairaanhoitajan juttusilla ja saatiin uudet mitat miekkosesta.

Tassa siis uudet strategiset mitat 6kk iassa (suluissa syntymamitat)
Paino: 8000g tasan (3700g)
Pituus: 70cm (51,5cm)
Paanymparys: 45,5cm (37cm)


Kaikki oli muutenkin ok. Ipana kehittyy ja kasvaa hyvin ja on kehityksessa keskivertoa edempana. Kovasti hymyiltiin kaikille ja esiteltiin taitoja.

 

Hampaita, hampaita, hampaita muttei yhtaan unta....

Noa sitten tekee oikein urakalla hampaita. Ei riita etta tehtaisiin vaikka paria hammasta kerralla, ei, meilla tehdaan kerralla kuutta... Alas on tulossa poskihampaita pari kipaletta ja pari etuhammasta ja ylos sitten poskihampaita kaksi. Tasta johtuen meilla ei oikein olla nukuttu oisin. Tai aiti ei ole nukkunut kun on pitanyt rauhoitella hysteerisesti itkevaa taaperoa. Toissa yona kokeilin supon vaikutusta, mutta siita ei paljoa apua ollut. Eilen ostin sitten nestemaista paracetamolia ja sen avulla sitten viimeinkin uni maittoi.

Muutenkin tama uhmaika alkaa laskeutua meidan perheeseen, ensimmaiset itkupotkuraivarit on koettu ja korvat punaisena on raahattu kirkuvaa taapero kotiin leikkikentalta ;) Toistaiseksi viela suurimmat tahdonpurkaukset saa loppumaan harhauttamalla jollain muulla asialla, mutta on tassa kivasti saatu esimakua tulevasta. Mista lienee tuon itsepaisyytensa perinyt.

Jonakselle taasen kuuluu oikein hyvaa. Liikkeelle lahtoa harjoitellaan kovasti ja peruutusvaihde on jo loytynytkin. Parasta maailmassa on kuitenkin isoveli ja isoveljen kanssa leikkiminen. Jokainen aamu meilla alkaakin nykyaan veljesten halituokiolla sohvalla.