kohta kohti Suomea!

Aamulla sita sitten mennaan. Ensin autolla lentokentalle ja sitten lentokoneella Suomeen. Aitia taitaa jannittaa kaikista eniten ja lapset ovat viela onnellisen tietamattomia mita on tulossa. Tiedossa on paljon kavereiden ja sukulaisten tapaamisia ja tutustumista kesaiseen Suomeen. Toivottavasti saat suosivat edes joten kuten.

Hieman muitakin kuulumisia meilta: Jonas on oppinut kavelemaan tukea vasten ja pikku miehesta onkin kehittynyt varsinainen seikkailija. Kaikki kolot ja nurkat on tullut tutkittua. Aiti on hirmuisen tarkea edelleen, eika "yksin jaaminen" ole hauskaa. Joinain paivina on ihan turha yrittaa edes vessaan Jonaksen hereilla ollessa tai huutokonsertti on taattu.

Noa puolestaan alkaa puhua pikku hiljaa. Uusia sanoja tulee paivittain ja joskus vahingossa saattaa jopa suomalainen sana lipsahtaa ;)  Innolla odotan kuinka oppiminen Suomessa edistyy :D

Josko kuulumisiakin joskus.

Onpa paassyt viivastymaan tama blogin paivitys. Aika vaan menee niin nopeasti kun on kaksi pienta villikkoa vahdittavana. Jonas kehittyy ja oppii tosi vikkelaan, vaikka Noaan verrattuna Jonas on paljon hitaammin kehittyva. Uusia taitoja on nyt polvien varassa tukea vasten seisominen. Tanaan ekan kerran noustiin ihan seisomaan asti ja istuminenkin alkaa nayttaa enemman istumiselta.

 

Muutoin elama kulkee samoja latuja. Noa on ilmoitettu taaperokouluun, joka alkaa ensi vuoden helmikuussa. Saatiin paikka kivasta pienesta koulusta, joka ei ole ihan tassa naapurissa, mutta laatu korvaa sen puutteen. Jonakselle on haussa paivakotipaikka ensi vuoden syyskuusta eteenpain kun mina palaan toihin. Saa nahda miten sita sitten osaa ollenkaan olla kun ei saakaan olla lasten kanssa koko paivaa.

Paasiainenkin on nyt kasilla ja maanantaina mennaan vokken (isoisa) luo suklaamunia metsastamaan. Kirjoitellaan sitten lisaa. 

Hyvaa paasiaista!

Jonas syo kiinteita tai sitten ei.

Viime aikoina ollaan yritetty totuttaa tata meidan nuorimmaista kiinteiden ihmeelliseen maailmaan, mutta toistaiseksi mielipide on ollut etta: "yok!!" Ainoa mika jotenkuten maistuu on puuro ja ihmeellista kylla raaka kurkku ja porkkana silla tavalla etta sita saa itse imeksia. Kurkusta Jonas syo sen pehmea keskustan ja porkkanaa kalvetaan ikenilla niin etta siita saadaan "mehua" irti.

Yot ovat olleet meilla ongelmallisia viime aikoina ja luulenkin etta jos saisimme kiinteat maistumaan paremmin niin nekin paraneva, mutta hiljaa hyva tulee (toivottavasti).

 

Noa puolestaan on kunnostautunut uhmiksen ihmeellisessa maailmassa.  Jos asiat eivat suju mielen mukaan niin seurauksena on a) huuto b)itku c)aidin lapsiminen d) kaikki edelliset. Aikalisa on kaytetty ja hyvaksi havaittu keino meilla. Tosin sitakaan ei voi liian usein kayttaa tai se menettaa tehonsa aika nopeasti.

Onneksi kuitenkin veikan kanssa yhteiselo sujuu viela mukavasti, eika kiukkua ainakaan viela pureta Jonakseen. Jonas tosin on alkanut pistamaan hanttiin veikalleen. Jos Noa ottaa Jonakselta lelun pois on tuloksena kiukkuinen huuto ja Noan vaatteisiin tarraus. Aika tapakka tapaus tama meidan nuorimmainen.

Laihdutetaanko? Joo!!!!

Minahan siis paatin (jalleen kerran) tehda elaman muutoksen ja tiputtaa nama ylimaaraiset kiloset pois. Tammikuun puolessa valissa alkoi missio "kohti kevyempaa kesaa" ja tahan mennessa on lahtenyt noin 8 kiloa painoa pois. Matkaa tavoitteeseen olisi viela kymmenisen kiloa ja ainakin talla hetkella tavoite tuntuu ihan saavutettavissa olevalta.

Laihdutuskeinona minulla on hyvaksi todettu painonvartijat. Pistejarjestelma tekee paivan ruokasuunnittelun tosi helpoksi ja minun onnekseni rankaisee sopivasti minun synnistani eli leivan syonnista. Liikaa leipaa ja loppupaiva menee nalassa, joten olen onnistunut vahentamaan leivan syontia reilusti.

Toinen apukeino laihdutukseen ovat nuo lapset. Paivittaiset vaunulenkkeilyt pitavat huolen ettei aiti jamahda paikoilleen ja muutenkin kotona ei paljoa ole aikaa miettia niita omia ruokailuja kun lapsilla on nalka ;) Jaahas lapsista puheenollen itkuhalyttimesta kuuluu huutoa: "mama! mama!" joten perheen esikoinen on herannyt. Hyvaa huomenta vaan kaikille!!!

Onneksi tama aiti on sairaanhoitaja...

Jonas on taas kipeana. Jo neljas flunssatauti joulun jalkeen ja taashan se sinne keuhkoihin meni. Nyt laakarit sitten paattivat tehostaa hoitoa hieman hoitavalla astmasuihkeella, Flixotidella. Lisaksi saatiin silmatipat rahmaisiin silmiin ja nenatipat tukkoiseen nenuun. Tanaan on kolmas paiva kun Jonas saa uusia laakkeita ja taytyy sanoa etta hengitys kuulostaa kymmenen kertaa paremmalle kuin tiistai aamuna kun varasin laakari aikaa.

Jottei menisi liian helpoksi niin nyt on aitikin sitten flunssassa. Voin ymmartaa, etta Jonas on ollut rauhaton ja artyisa jos hanellakin on ollut tallainen samanlainen olo kuin minulla. Tuntuu kuin olisi jaanyt jyran alle ja kurkku on niin kipia etta jokainen nielaisu saa kyyneleet silmiin. Joten tanaan aiti sitten suuntaa laakariin hakemaan troppia ;)

Muutoin asiat ovat ennallaan. Noa jaksaa allistyttaa meita paivittain hoksaamalla uusia juttuja. Jonaskin on saanut kutsumanimen isoveljeltaan: "vauva".

Jonaksen kanssa uusia mittoja hakemassa

Tanaan oli ohjelmassa Jonaksen Kind&Gezin - kaynti (paikallinen neuvola). Oikeastaan aika piti olla jo kuukausi sitten, mutta silloin sankari oli RS-viruksen kourissa, joten aika siirrettiin talle paivalle. Ensin kaytiin sairaanhoitajan juttusilla ja saatiin uudet mitat miekkosesta.

Tassa siis uudet strategiset mitat 6kk iassa (suluissa syntymamitat)
Paino: 8000g tasan (3700g)
Pituus: 70cm (51,5cm)
Paanymparys: 45,5cm (37cm)


Kaikki oli muutenkin ok. Ipana kehittyy ja kasvaa hyvin ja on kehityksessa keskivertoa edempana. Kovasti hymyiltiin kaikille ja esiteltiin taitoja.

 

Hampaita, hampaita, hampaita muttei yhtaan unta....

Noa sitten tekee oikein urakalla hampaita. Ei riita etta tehtaisiin vaikka paria hammasta kerralla, ei, meilla tehdaan kerralla kuutta... Alas on tulossa poskihampaita pari kipaletta ja pari etuhammasta ja ylos sitten poskihampaita kaksi. Tasta johtuen meilla ei oikein olla nukuttu oisin. Tai aiti ei ole nukkunut kun on pitanyt rauhoitella hysteerisesti itkevaa taaperoa. Toissa yona kokeilin supon vaikutusta, mutta siita ei paljoa apua ollut. Eilen ostin sitten nestemaista paracetamolia ja sen avulla sitten viimeinkin uni maittoi.

Muutenkin tama uhmaika alkaa laskeutua meidan perheeseen, ensimmaiset itkupotkuraivarit on koettu ja korvat punaisena on raahattu kirkuvaa taapero kotiin leikkikentalta ;) Toistaiseksi viela suurimmat tahdonpurkaukset saa loppumaan harhauttamalla jollain muulla asialla, mutta on tassa kivasti saatu esimakua tulevasta. Mista lienee tuon itsepaisyytensa perinyt.

Jonakselle taasen kuuluu oikein hyvaa. Liikkeelle lahtoa harjoitellaan kovasti ja peruutusvaihde on jo loytynytkin. Parasta maailmassa on kuitenkin isoveli ja isoveljen kanssa leikkiminen. Jokainen aamu meilla alkaakin nykyaan veljesten halituokiolla sohvalla.

Hyvaa ystavanpaivaa!

Melkein myohassa, mutta kuitenkin ajoissa ;) Eli oikein ihanaa ystavanpaivaa kaikille rakkailla ystavilleni!

Pyorii se sittenkin... Jonas siis

Jonas on viime viikkoina ottanut isoin harppauksin veljeaan kiinni. Noahan alkoi konttaamaan 6kk ikaisena ja saman ikaisena myos nousi tukea vasten seisomaan ja oppi istumaan. Jonas on vaikuttanut rauhallisemmalta tyypilta tyytyvaisena selallaan kollotellessaan, mutta tuossa kolme viikkoa sitten selkeasti lamppu syttyi ja Jonas paatti etta nyt on aika muuttaa nakokulmaa elamaan.

Ensin punnerrettiin raivolla huudon ja ahinan saestyksella selalta mahalleen ja sitten opeteltiin kaantymaan selalle takaisin. Pikkuhiljaa tekniikka kehittyi ja nyt mennaan heittamalla ympari kuin tynnyri ja kieritaan pitkin olohuonetta. Leikkimatolle kun vauvan jattaa niin viiden minuutin paasta saa menna irrottamaan Jonasta jostain pulasta. Lelutkin kiinnostavat kovasti ja on tosi ihana seurata kun toisella riittaa mielenkiintoa puolikin tuntia tutkia jotain uutta lelua.




Noa on nyt myos huomannut, etta pikkuveikka liikkuu ja sepas vasta on mukavaa. Veikan kanssa voi istuskella lattialla ja ojennella leluja ja tietysti halailla kovasti. Aidin sydanta kovasti lammittaa kun nakee miten hyvin veljekset tulevat juttuun (ainakin toistaiseksi ;) )

Meilla puhutaan!!

Tai ainakin sanotaan sanoja. Hassua, vaikka mina olen Noan kanssa kotona kaikki paivat niin silti ensimmaiset sanat tulivat flaamiksi. Ihka ensimmainen sana kuitenkin oli oikeutetusti "mama" ja sita seurasi sitten "papa". Noa myos paatti aloittaa lauseilla puhumisen aikaisin ja usein kuultu lausahdus onkin: "Wat is dat?" eli mika tuo on? Talla hetkella sanavarastoon kuuluu siis: mama, papa, wat is dat, bumba (paikallinen lastenohjelman klovni), Kaatje (toinen lastenohjelman hahmo), vauva (sanotaan Vauuu) ja silla tarkoitetaan pikkuveljea,zie eli katso, zeg (tarkoittaa sano, mutta merkitsee enemmankin voi etta), amaiiii (oikun hienoa) . Lisaksi loytyy aania joilla on selkea tarkoitus eli nam nam (hyvaa), oi joi (ups tai voi ei), ouuuuuuuu (jotain mielenkiintoista).

Sanat tuntuvat lisaantyvan paivittain ja kovasti matkitaan kaikkea. Ihana seurata kun toinen niin innoissaan oppii uutta ja pyrkii kommunikoimaan meidan kanssa.

Kotisairaalasta paivaa!

Johan muksut ehtivat olla pari viikkoa terveina, kun uusi popo iski. Taytyy tunnustaa, etta talla kertaa aiti oli ensimmaiseksi kipea ja taisi tartuttaa nuo pienet miehet. Molemmat alkoivat sunnuntaina yskimaan oikein urakalla ja Jonaksella tauti tuntuu vaivaavan oikein kunnolla. Pieni parka yskii, rohisee ja nenu vuotaa. Sunnuntai-maanantai valisena yona rohinat olivat sellaiset etta varasin heti maanantai aamuna samalle paivalle laakariajan. Pikkumies sai inhaloitavia laakkeita helpottamaan oloa ja nyt ollankiin poristeltu pulmonebilla sitten laakkeita.


Toivotaan, etta pikkuhiljaa aletaan tervehtymaan taas

Lastenvaunujen ihmeellinen maailma

Jokainen uusi vanhempi haluaa aina parasta lapselleen ja yksi suurimmista hankinnoista ovat lastenvaunut. Nykyaan vaunuista loytyy paljon valinnan varaa, joten varmasti jokaiselle loytyy mieleiset vaunut tai ainakin niin luulisi. Olen viime aikoina lueskellut muutamaa lapsi ja vauva-aiheista foorumia ja tuntuu etta vaunujen hankinta tuntuu olevan monelle tosi vaikeaa ja sita taydellista mallia ja merkkia etsitaan pitkaan ja hartaasti.

Kun mina aloin odottaa Noaa lastenvaunuviidakko tuntui lapipaasemattomalle ja pelottavalle paikalle. Merkkeja ja malleja oli ihan liikaa, eika minulla ollut hajuakaan millaisia ominaisuuksia juuri me tarvitsisimme vaunuilta. Yritin lukea internetista kokemuksia ja neuvoja, mutta menin vaan enemman sekaisin. Lopulta kavelimme mieheni kanssa lastentarvikeliikkeeseen ja valitsimme vaunut lahinna mutu-tuntumalla. Halusimme isot renkaat, ehdottomasti nelja rengasta ja tietysti se tarkein kivan nakoiset... Nailla ehdoilla meille valikoitui Maxi-Cosi Mura 4 rattaat kovalla kopalla.


Olimme tyytyvaisia valintaamme ja vaunut olivat ahkerassa kaytossa kunnes Jonas syntyi ja tarvitsimme rattaat joissa on tilaa kahdelle lapselle. Taas oli internet ahkerassa kaytossa ja hyvin pian loysinkin mieleisen mallin. Phil&Ted'sin Sport taytti kaikki toivelistalla olevat asiat eli: isot renkaat, ei liian leveat tai pitkat, muunneltavissa oleva ja mahdollisuus ostaa lisavarusteita. Talla kertaa tingin nelipyoraisyydesta, silla P&T:lla ei ollut nelipyoraista mallia viela saatavilla. Seuraava paatos oli mista vaunut ostettaisiin. Kotiaidilla ei kauheasti rahaa ole, joten vaunut piti saada mahdollisimman edullisesti. Aluksi suunnittelin tilaavani vaunut Englannista, mutta lopulta loysin valtavan hyvan tarjouksen Hollannista Hartkamp for Kids nimisesta kaupasta ja teimme mukavan automatkan hakemaan vaunuja sielta.


Sportit ovat olleet nyt puolisen vuotta kaytossa, enka voisi olla tyytyvaisempi. Ainostaan muutama moite loytyy. Vaunujen jalkajarru on aivan liian tiukka ja sen kanssa saa aina tapella. Toinen huono puoli on vaunujen oman pehmean kantokopan pienuus. Jonas on nyt 4,5kk ja nyt alkaa olla viimeiset hetket kun kantokoppaa voi kayttaa. Onneksi ilmat alkavat lammeta, joten parjataan ilmankin.

Uusi alku

Pitkasta aikaa paatin taas aloittaa bloggaamisen. Olen aina ihastellut ihmisia, jotka jaksavat kirjoittaa joka paiva mielenkiintoisesti elamastaan ja joiden kielellinen ilmaisu on vaivatonta ja mukavaa luettavaa. Omat blogitekstit tuppaavat olemaan kovin huonoa suomenkielta ja lisaksi minusta tuntuu ettei meidan elamassa oikein tapahdu mitaan ihmeellista josta kirjoittaa. Yritetaan nyt kuitenkin, josko jotakuta kiinnostaa perhe-elama taalla keskieuroopassa.

Esitellaan nyt aluksi meidan perhe sellaisille, jotka vaikka ihan vahingossa eksyvat tata blogia lukemaan. Mina olen Sanna, 32-, kohta 33-, vuotias perheenaiti. Koulutukseltani olen sairaanhoitaja, mutta viimeksi olen niita toita tehnyt yli kolme vuotta sitten. Mieheni on minua vuoden nuorempi puuseppa ja olemme olleet yhdessa vuodesta 2006 lahtien. Tutustuimme alunperin internetissa ja reilu vuosi tutustumisestamme muutin tanne Belgiaan hanen luokseen. Vuonna 2009 elamamme mullistui ja perheeseemme saapui pieni Noa poika. Noa on syntynyt 22.7.2009 ja on siis tanaan tasan 1,5 vuotta! Nelisen kuukautta sitten eli 1.9.2010 saimme viela lisavahvistusta perheeseen kun kuopuksemme Jonas syntyi.







Tama nelja kuukautta Jonaksen syntyman jalkeen on mennyt kaksi lapsisen perheen elamaan opetellessa. Monet asiat ovat yllattaneet, mutta eivat kaikki vaikeudellaan. Suurinta paanvaivaa tuottaa ajankaytto. Noa on siina iasssa, etta energiaa riittaa ja jos sita ei paase purkamaan on piru irti. Jonas taasen vaatii oman osansa huomiosta, joten paivat menevat siina kun yritan tasapainoilla Noan ja Jonaksen huomioimisen ja hoidon seka kotitoiden valilla. Onneksi sentaan kun pakkaan lapset vaunuihin niin nuorempi painos nukahtaa yleensa samantien ja silloin Noa paasee puistoilemaan tai muuten vain energiaa kuluttamaan.

Veljekset tulevat onneksi toimeen hyvin (ainakin toistaiseksi). Noa on valtavan kiltti pikkupoika ja huolehtiikin usein veljestaan valilla paremmalla ja valilla huonommalla menestyksella. Mitaan suurempia mustasukkaisuus ongelmia meilla ei ole ollut, vaikka sita kovasti pelkasinkin.

No siinapa niita tarkeimpia esittelyasisoita. Yritan kirjoitella mita elamassa tapahtuu ja vaikka esitella siina sivussa joitain lastentarvikkeita, jotka olen todennut hyvaksi.

Terkuin Sanna ja perhe